Toivo Siltalan Veikko Huovisen jäämistöstä koostama kokoelma Luonnonkierto on kuin bonusraita äänilevyn lopussa: ihan mukava yllätys, mutta ei välttämättä aivan nouse muun julkaistun materiaalin tasolle. On silti varsin mukavaa, että nämäkin pakinat, jutelmat ja novellit ovat päätyneet kovien kansien väliin, eivätkä unohtuneet kirjailijan jälkeensä jättämään arkistoon.
Näin sanoessani en tarkoita, että juttukooste olisi huono tai sen sisältö laadultaan normaalia keveämpää Huovista. Materiaali vain on tyyliltään niin vaihtelevaa, etteivät jutelmat ja novellit oikein solahda sujuvasti toistensa lomaan: ensin aloitellaan osiolla, joka sisältää perinteistä kainuulaisen metsäelämän kuvausta, sitten siirrytään neljään lyhyeen erikoiseen, joista puolestaan loikataan Sinisiä ajatuksia -otsakkeella Apu-lehdessä painettuihin pakinoihin. Niiden jälkeen taas päädytään muutamiin julkaisematta jääneisiin lyhyisiin erikoisiin, joiden perään pohditaan kolumnien muodossa urheilun omituisuuksia. Sen jälkeen kaarretaankin jo loppusuoralle ja viimeiseen osakokonaisuuteen - aiheiltaan vaihteleviin, eri aikakausjulkaisuissa ensi kerran päivänvalon nähneisiin teksteihin. Aiheiden laajuus kostautuu hajanaisuutena.
Valikoiman ehdoton kruunu on Hamsteri, Huovisen loihtima, pirulliseen irveeseen päättyvä, miltei maaginen novelli giganttisen säilyketölkkivaraston vaalijasta ja hänen värväämästään tilapäisavustajasta. Tapahtumapaikkaa tai -aikaa ei ole määritelty, mutta lukija voi kuvitella mustaan pomppaan pukeutuneen miehenkoljatin liikuskelevan sodanjälkeisessä Saksassa tai jossain muussa Euroopan rikki pommitetussa kolkassa.
Myös alkupään metsäkuvaukset avautuvat taidokkaina ja väkevätunnelmaisina, kirjaa tutkiva jo miltei haistaa nenässään männynhavut, soiset niityt ja auringon lämmittämät aukeat. Siksi lähelle Huovinen tuo hikoilevat metsätyöläisensä, savottalaisensa ja takamaiden kämpät.
Nimensä koostelma on saanut koskaan (?) lopullista muotoaan saavuttamattomasta novellista, jota kirjailija on mielikuvituksessaan työstänyt (ja yrittää jopa aihelmana virkaveljelleenkin käyttöön tyrkyttää). Luonnonkierrolla pykii eteenpäin elämässään mies, joka on syntynyt sydäntä vailla ja siksi korvaavan järjestelmän varassa jähmeä ja verkkaisen sorttinen toimissaan. Harmi, ettei idea milloinkaan jalostunut loppuun asti!
Ajallisesti kirjoitukset ulottuvat 1950-luvun sotakorvausvuosilta 2000-luvun alun markkaa hyvästelevään Euro-Suomeen. Joitakin kirjoitelmia on ajan hammas armoitta puraissut; ajankohtaisiksi tarkoitetut, urheilua luotaavat lausunnot ovat auttamatta vanhenneita, mutta samaan aikaan viisikymmenluvun alussa naputeltu savottajuttu on edelleen tuore ja nautinnollinen vuosikertatuote.
Ensikosketukseksi Huovisen tuotantoon en tätä lähtisi suosittelemaan - lajitelma ei tee mestarille täyttä oikeutta, mutta meille piintyneemmille huovisfriikeille tämä kokoelma on oiva makupala.
Arvosana 7/10
Veikko Huovinen
Luonnonkierto - Novelleja, pakinoita, lyhyitä erikoisia 1950-2001
245 sivua
Kustannusosakeyhtiö Siltala 2012
Parina viime vuonna on tullut luettua useampikin Pohjois-Koreaa käsittelevä kirja. Kirkkaimmin mieleen ovat painuneet Barbara Demnickin ansiokas Suljettu maa sekä Shin Dong-Hyeukin omaelämäkerrallinen keskitysleirimuistelma Leiri 14. Myös suomalainen Jouni Hokkasen teos Pohjois-Korea - Siperiasta itään on pätevä opas kommunismidiktatuurin kulttuuriin ja kuvastoon.
Ruotsalaisten Magnus Bärtåsin ja Fredrik Ekmanin yhteinen matkaraportti Hirviöidenkin on kuoltava solahtaa hyvin edellämainittujen lukukokemusten jatkoksi. Parhaimmaksi läpilukemakseni Pohjois-Koreaa sivuavaksi teokseksi siitä ei kuitenkaan ole. Syynä on asioiden tuttuus ja kirjoittajien tapa nojata hivenen liikaa muiden Korean-kävijöiden havaintoihin ja materiaaliin. Kokemus jää siksi väkisinkin kapeahkoksi otokseksi kommunismidiktatuurin elämänmenosta.
Tosin on myönnettävä, että tiukasti säädellyt, valmiit turistimatkat, joilla osanottajia vahditaan tiukemmin kuin Neuvostoliitossa aikanaan, eivät anna kovin suurta liikkumavaraa uusiin tulkintoihin. Jos kaikille matkailijoille näytetään samat ennalta määrätyt kohteet ja syötetään sama propaganda, ei tuloksena voi olla kovin tuoretta materiaalia.
Rinnan ruotsalaisten matkakertomuksen kanssa kirjassa kulkee myös tositarina kuuluisan eteläkorealaisnäyttelijän Choi Euyn-Heen ja hänen miehensä Shin San-Okin päätymisestä Kim Jong Ilin henkilökohtaisiksi vangeiksi absurdissa sieppausdraamassa. 1970-luvulla siepattu pariskunta pääsi livahtamaan diktaattorin otteesta vasta 1980-luvun loppupuolella, jolloin he onnistuivat pakenemaan Kim-dynastian kultaisesta häkistä erään ulkomaille suuntautuneen kuvausmatkansa aikana.
Ruotsalaiskaksikko kuvailee vaikutelmiaan avoimesti, mutta lukija jää kaipaamaan muun seurueen reaktioita pintapuolista havainoimmista syvemmältä. Nyt matkaseura tuntuu unohtuvan kaksiulotteisiksi statisteiksi, jotka enimmäkseen ajautuvat oppaiden perässä nähtävyydeltä toiselle, istuvat bussissa, juovat olutta ja laulavat karaokea.
Jos Pohjois-Korean länsisilmin katsottuna kaavamainen, ahdistava ja kummallinen elämäntapa ei lukijalle ole aiemmin tuttu, Hirviöidenkin on kuoltava on pätevä teos tietojen päivittämiseen. Aiheeseen syvemmälti tutustuneelle se jättää hivenen onton vaikutelman.
Arvosana 5/10
Bärtas, Magnus
Fredrik Ekman
Hirviöidenkin on kuoltava
(Alla monster måste dö!)
281 sivua
Tammi 2014
