Näin sanoessani en tarkoita, että juttukooste olisi huono tai sen sisältö laadultaan normaalia keveämpää Huovista. Materiaali vain on tyyliltään niin vaihtelevaa, etteivät jutelmat ja novellit oikein solahda sujuvasti toistensa lomaan: ensin aloitellaan osiolla, joka sisältää perinteistä kainuulaisen metsäelämän kuvausta, sitten siirrytään neljään lyhyeen erikoiseen, joista puolestaan loikataan Sinisiä ajatuksia -otsakkeella Apu-lehdessä painettuihin pakinoihin. Niiden jälkeen taas päädytään muutamiin julkaisematta jääneisiin lyhyisiin erikoisiin, joiden perään pohditaan kolumnien muodossa urheilun omituisuuksia. Sen jälkeen kaarretaankin jo loppusuoralle ja viimeiseen osakokonaisuuteen - aiheiltaan vaihteleviin, eri aikakausjulkaisuissa ensi kerran päivänvalon nähneisiin teksteihin. Aiheiden laajuus kostautuu hajanaisuutena.
Valikoiman ehdoton kruunu on Hamsteri, Huovisen loihtima, pirulliseen irveeseen päättyvä, miltei maaginen novelli giganttisen säilyketölkkivaraston vaalijasta ja hänen värväämästään tilapäisavustajasta. Tapahtumapaikkaa tai -aikaa ei ole määritelty, mutta lukija voi kuvitella mustaan pomppaan pukeutuneen miehenkoljatin liikuskelevan sodanjälkeisessä Saksassa tai jossain muussa Euroopan rikki pommitetussa kolkassa.
Myös alkupään metsäkuvaukset avautuvat taidokkaina ja väkevätunnelmaisina, kirjaa tutkiva jo miltei haistaa nenässään männynhavut, soiset niityt ja auringon lämmittämät aukeat. Siksi lähelle Huovinen tuo hikoilevat metsätyöläisensä, savottalaisensa ja takamaiden kämpät.
Nimensä koostelma on saanut koskaan (?) lopullista muotoaan saavuttamattomasta novellista, jota kirjailija on mielikuvituksessaan työstänyt (ja yrittää jopa aihelmana virkaveljelleenkin käyttöön tyrkyttää). Luonnonkierrolla pykii eteenpäin elämässään mies, joka on syntynyt sydäntä vailla ja siksi korvaavan järjestelmän varassa jähmeä ja verkkaisen sorttinen toimissaan. Harmi, ettei idea milloinkaan jalostunut loppuun asti!
Ajallisesti kirjoitukset ulottuvat 1950-luvun sotakorvausvuosilta 2000-luvun alun markkaa hyvästelevään Euro-Suomeen. Joitakin kirjoitelmia on ajan hammas armoitta puraissut; ajankohtaisiksi tarkoitetut, urheilua luotaavat lausunnot ovat auttamatta vanhenneita, mutta samaan aikaan viisikymmenluvun alussa naputeltu savottajuttu on edelleen tuore ja nautinnollinen vuosikertatuote.
Ensikosketukseksi Huovisen tuotantoon en tätä lähtisi suosittelemaan - lajitelma ei tee mestarille täyttä oikeutta, mutta meille piintyneemmille huovisfriikeille tämä kokoelma on oiva makupala.
Arvosana 7/10
Veikko Huovinen
Luonnonkierto - Novelleja, pakinoita, lyhyitä erikoisia 1950-2001
245 sivua
Kustannusosakeyhtiö Siltala 2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti